Kyläkonsertti ylitti odotukset

Keskiviikkona 22.7.2015 koettiin Hämeen Härkätien varrella sijaitsevalla Letkun kylällä musiikillisia onnenhetkiä. Iltapäivällä, kahden sadekuuron välissä, täytti järjestämäni klassinen kamarikonsertti Letkun kylätalon, niin kutsutun Letkun pirtin, Mozartin ja Crusellin sävelin.

Idea kyläkonsertista syntyi, kun soitin vuosi sitten samassa paikassa sukujuhlien ohjelmanumerona Crusellin klarinettikvartettoa. Ihastuin paikan tunnelmaan ja akustiikkaan, ja houkuttelin tänä kesänä paikalle muutaman muusikkotuttavan. Viuluja tulivat soittamaan Petrus Laitinmäki ja Tuomas Rousi, alttoviulua Lauri Ylinen ja selloa Jukka Ylinen.

Markkinointibudjetti - niin kuin muukin budjetti - oli nolla euroa, mutta paikallisten avustuksella sana lähti kiertämään. Julisteen teki Lounais-Hämeen musiikkipäivien sihteeri Marjo Kanerva, Tuula Kauppi hoiti ilmoituksen tapahtumalehtiseen, isäni laittoi tietoa Ritz-seuralle. Edeltävällä viikolla kävin kiinnittämässä julisteita Letkun puodille ja Hämeen luontokeskukseen. Forssan lehti julkaisi konsertista uutisen.

Keskiviikkoaamuna pakkasimme pieneen Fiat Albeaan viulut, klarinetin, sellon, telineet ja esiintymisvaatteet. Karkkilan Lidlistä ostettiin evästä takahuoneeseen.

Kenraali sujui hienosti samalla kun yläkerrassa pidettiin lasten kesäleiriä. Ohjaajat tulivat kehumaan, miten upealta soitto kuulostaa. "Tulkaa konserttiin tunnin kuluttua", kehotin. "Voi kiitos, mutta ei me ehditä."

Tuli aika järjestää tuolit yleisölle. Riittäisikö viisitoista? No, laitetaan kolmisenkymmentä.

Tuntia ennen konsertin alkua perustin myyntikioskin ovelle. Ei ketään.

Sitten kello tuli puoli. Tuntematon auto ajoi parkkipaikalle ja sieltä purkautui kolme ihmistä. Eivät olleet kyläläisiä, eivät tuttuja eivätkä edes puolituttuja. Keitä? Sitten tuli toinen auto. Kolmas. Ihmisiä alkoi virrata. Lisää ja lisää. Jossain vaiheessa jouduin huikkaamaan perään: siellä on lisää tuoleja keittiössä!

Kun konsertin alkuhetki koitti, oli Pirtille ilmaantunut seitsemänkymmentä kuulijaa. Enempää ei hyvin mahtuisikaan.

Vivaldia, Beethovenia, Crusellia, Mozartia, Oskar Merikantoa. Kertoilin teoksista ja soitin parissa kappaleessa itsekin.

Kaksi ylimääräistä. Luvattiin kai tulla ensi kesänä uudestaan.

Ilta jatkui maistuvalla aterialla Yli-Jaakkolan salissa, minkä jälkeen käytiin vielä Torronsuolla maisemia ihailemassa.

Kiitos upealle yleisölle! Tullaan uudestaan.