 |
| "Taputtakaa kun haluatte!" neuvoo ohjelmalehti. |
Olen nyt lunastanut lupaukseni matkustaa Pariisiin, josta lähetän parhaat terveiset! Pääkaupunki on ensipäivien aikana ehtinyt sekä irvistää että hymyillä, millä en tarkoita pelkästään kirkuvan viiman ja makean auringonpaisteen mannermaista yhdistelmää, vaan asukkaiden kykyä vaihtaa äkisti mielialojaan uusienkin tuttavuuksien edessä.
Heti perjantai-iltana (11.3.2016) pääsin nauttimaan musiikkitapahtumasta, jonka ideoiden toivon leviävän kaikkialle maailmaan eksistentialismin, metrin mitan ja kuumailmapallon tapaan. Kyse on Pariisin kamarimusiikkikeskuksen (Centre de Musique de chambre de Paris) uudenlaisista konserteista, jotka kestävät korkeintaan tunnin ja joissa esitetään kerrallaan yksi teos.
Esimerkiksi eilen kuultiin klo 20 Mozartin klarinettikvintetto, jonka pääsi kuulemaan 12 eurolla. Sen jälkeen sarjan taiteellinen johtaja, sellisti Jérôme Pernootoivotti ihmiset tervetulleiksi baarin puolelle nauttimaan iltapalaa ja tapaamaan esiintyjiä.
 |
| Taiteellinen johtaja Jérôme Pernoo (oik.) esitteli illan yllätysesiintyjän, alttoviulisti Léa Henninon. |
Klo 21.30 alkoi jälkimmäinen konsertti, myös 12 euroa, jossa Zadig-trio soitti Schumannin Pianotrion nro 1 d-molli. Hieman ennen Schumannia paikalle tulleet kutsuttiin jo saliin, jossa klarinetisti Raphaël Sévère kitaristikaverinsa kanssa esitti oman sävellyksensä. Projektia voi tukea yhteisörahoituksella.
Kun sitten Schumann oli kuultu, seurasi yllätysnumero, jazzin puolelta klassiseen konserttiin lainattu ”Bœuf de chambre”, jonka ideana on että vakiintuneeseen yhtyeeseen liittyy mukaan vieraileva jäsen ja he soittavat jotain ennalta odottamatonta. Bœuf tarkoittaa nautaa, mutta jazz-sanastoon ”faire le bœuf” tuli pariisilaisestaLe Bœuf sur le toit-ravintolasta, jonne muusikot 1900-luvun alussa kokoontuivat jammailemaan.
Eilisessä konsertissa Zadig-trion kolmen herran seuraan liittyi alttoviulisti Léa Hennino, joka kuulemma sattumalta tavattiin Pariisissa. Nelikko tarjosi energisen esityksen Mozartin pianokvartetosta g-molli.
 |
| Mi-sa Yang soitti Mozartin kvinteton viuluosuudet runollisesti. |
Pariisin kamarimusiikkikeskus ravistelee konserttikulttuuria myös siten, että ohjelmalehtiseen on isoilla kirjaimilla painettu kehotus taputtaa silloin kun mieli tekee. ”1900-luvun tapa olla taputtamatta osien välissä on historiallisesti absurdi”, teksti ohjeistaa. Sen rohkaisemana Salle Cortot’n yleisö taputti joka osan lopuksi.
Konserteissa vallitsi rento tunnelma, kun päällysvaatteetkin sai viedä saliin. Hieman kuin elokuvajuhlilla – ei sielläkään tarvitse yhdellä lipulla ostaa sisäänpääsyä kolmeen toiseensa liittymättömään elokuvaan, jos haluaa nähdä vain yhden. Eivätkä elokuvat ala aina klo 19, vaan näytöksiä on myös klo 21.30 ja jopa klo 15.
 |
| Esityksen jälkeen yleisö jutteli alttoviulisti Yuko Haran (oik.) kanssa. |