Opaskirjassa sanotaan, että Pariisin moskeijaan astuessaan tuntee saapuneensa Välimeren eteläpuolelle. Ehkä niin, mutta samalla tuntuu yksinkertaisesti siltä, että ollaan suuressa eurooppalaisessa kaupungissa.
Sellaisessa, jonka Marais-nimisen kaupunginosan kujilla edessä kävelee kaksi hattupäistä ortodoksijuutalaista, jonka "marttyyrien kukkulalla" (Montmartrella) kristityt tuovat kulkueena uuden pyhimyksensä Johannes Paavali toisen pyhäinjäännöksen kotikirkkonsa suojiin. Ja kaupat ovat auki myös perjantaisin. Ja sunnuntaisin. Valtio ei pakota kansalaisiaan minkään uskonnon kannattajaksi, eikä kysele siitä.
Pariisin moskeija sijaitsee naapurissani. Matkailija voi käydä siellä kolmen euron hinnalla ihastelemassa mosaiikkeja ja seetripaneeleita. Halutessaan voi käydä saunassa ja syödä ravintolassa. Moskeija valmistui vuonna 1926 ja kätkee sisäänsä rukoussalit, juhlapihan, kirjaston ja sisäpuutarhan. Minareetti kohoaa kolmenkymmenen metrin korkeuteen.
Valoa, vettä ja kasveja käyttävä arkkitehtuuri tarjoaa rauhalliset puitteet rukoukselle.
