 |
| Ravintolapäällikkö Markku Halonen grappojensa äärellä. |
Olipas miellyttävää tutustua neljään huippuhyvään grappaan pohjoisitalialaiseen keittiöön erikoistuneessa Sasso-ravintolassa Esplanadilla. Maisteluseurakseni sain Suomessa toimivan grappa-seuran kunniapuheenjohtajan Andreo Larsenin sekä Sasson ravintolapäällikön Markku Halosen.
Aiempi kokemukseni grappasta on Italian-opiskeluajalta, jolloin ystäväni kanssa teimme päivämatkan Bassano del Grappan pikkukaupunkiin ihastelemaan Andrea Palladion suunnittelemaa puusiltaa. Vierestä löytyi Nardinin tislaamo, jota kaksi musiikkitieteen opiskelijaa ei voinut ohittaa. Pian istuksimme talon isoilla ikkunalaudoilla allamme Grappa-joki, vieressä Palladion puusilta ja kourassamme jalot juomat. Huomautettakoon, että joessa ei nimestään huolimatta virtaa grappa (harmi kyllä), vaan se on saanut nimensä seudun viininviljelyksistä, sillä grappolo tarkoittaa rypäleterttua. Juoman nimi on saattanut tulla siitä tai sitten langobardeilta.
Grappan maineen palauttamiseksi on pitänyt tehdä jonkin verran töitä, sillä vielä muutama vuosikymmen sitten markkinoilla oli saaveittain huonolaatuista litkua. Talonpojat polttelivat sitä navetan nurkassa ja aloittivat mukillisella työpäivänsä. Sittemmin grapasta on tullut arvostettu digestiivi, joka nautitaan huoneenlämpöisenä aterian päätteeksi pienestä jalallisesta lasista, jossa on pallomainen pesä ja ylöspäin levenevä piippuosa. Italialaisessa baarissa grappa saatetaan kuitenkin kaataa mihin tahansa käden ulottuvilla olevaan lasiin. Juomaa on kiintoisaa kokeilla myös laakeasta Beaujolais-lasista. Silloin haistaminen tehdään kolmelta eri korkeudelta: ensin lasi asetetaan sydämen korkeudelle, sitten leuan, ja vasta lopuksi nenä voidaan työntää lasista sisään. Tällä tavoin eri vahvuisista aromeista saa paremman käsityksen.
 |
| Tohtori Andreo Larsen, grappa-seuran kunniapuheenjohtaja. |
Grappa-nimelle on EU säätänyt muutaman vaatimuksen: Sen pitää olla italialaista, viinirypälemäskistä valmistettua ja alkoholipitoisuudeltaan tavallisimmin 40-60 prosenttista. ”Grappassa on viinin sielu ja maan henki”, Larsen tiivistää. EU:n ulkopuolella grappalla ei ole nimisuojaa, joten muualla maailmassa voi kaupasta löytää vaikka argentiinalaista grappaa.
Jos grappa on värillistä, se on kypsytetty puutynnyreissä. On myös marjoilla, kuten mustikalla maustettuja grappoja, mutta niitä Larsen ei arvosta. Vähintään kuusi kuukautta tynnyrikypsytettyä kutsutaan nimellä affinato, vuodesta puoleentoista nimillä vecchio tai invecchiato, yli puolitoista vuotisia nimillä stravecchio tai riserva. On myös useita kymmeniä vuosia kypsytettyjä grappoja, mutta niillä ei ole omaa nimeä.
 |
| Maistelun grapat numerojärjestyksessä vasemmalta oikealle. |
Maisteluun Larsen ja ravintolapäällikkö Markku Halonen valitsevat Sasson lähes sadan grapan valikoimasta neljä juomaa: kaksi kirkasta ja kaksi tammitynnyristä keltaista väriä saanutta.
1. Nardini. Perinteinen talo, aloittanut grapan tuotannon 1700-luvun lopussa. Laatuun käytetty alueen neljää eri rypälettä. ”Ai että tämä on hyvää”, Larsen huokaa. ”Tämä on mittatikku, perusgrappa, johon kaikkia muita voidaan verrata.” Miellyttävä maku, tuoksussa pähkinää. Maussa viinirypäleen ydin, rypäleensiemenen vivahde.
2. Nonino. Friulissa toimiva talo on 1970-luvulta lähtien tehnyt työtä grappojen laadun ja maineen nostamiseksi. He luultavasti kehittivät monovitignon eli yhden rypäleen grappan ja pelastivat piccolit-rypäleen sukupuutolta. Laadussa käytetty Müller-Thurgau -rypälettä, joka toimii grappana erittäin hyvin. Huomattavan kuiva. ”Vahva, pitkä makumaailma, hyvin rikas”, Larsen ylistää. Jalo maku.
3. Berta. Piemontessa sijaitseva talo on erikoistunut jälkikypsytettyihin grappoihin. Ovat kokeilleet tynnyreiden materiaalina myös pähkinä- ja kastanjapuita, mutta maistamamme laatu on kypsytetty perinteisesti tammitynnyrissä. Rypäleenä Moscato, joka on makea ja helposti lähestyttävä. Väri on kauniin keltainen. ”Niin pehmeetä niin pehmeetä”, Larsen myhäilee. Hyvin pitkä jälkimaku, josta löytyy kukkia, hunajaa, banaania ja vadelmaa. Lopuksi aromit muuttuvat kermamaisiksi ja esiin tulee vaniljaa.
4. Poli. Venetossa toimivalla talolla on pitkä historia ja rohkeutta uudistua. Maistamamme laatu on kypsytetty tammisessa sherrytynnyrissä, joka tuo mukaan erityisen makumaailman. Kaunis keltainen väri. Maussa rusinaa ja korinttia.
 |
| Vasemmalla laakea viinilasi, oikealla yleisimmin käytetty grapan maistelulasi. |
Itse valitsen maistelun parhaaksi grapaksi Bertan, sillä sitä uskaltaisin tarjota suvun varttuneemmillekin jäsenille. Larsen ja Halonen liputtavat kirkkaiden laatujen puolesta.
Maistelun jälkeen olo on kohottunut ja energinen - ei lainkaan tylsistyneen juopunut, vaikka veressä varmasti virtaa jonkin verran alkoholia. Vaikka on jo myöhä, vetäydyn harjoitushuoneeseen ja soitan puolitoista tuntia Brahmsin sonaatteja. Grappa on jalo juoma!
Musiikit:
Vivaldi: Allegro alla francese konsertosta C-duuri RV117. Concerto Italiano, joht. Rinaldo Alessandrini.
Field: Sehnsucht-Walzer E-duuri. Mícéal O’Rourke.
Galuppi: Allegro konsertosta D-duuri. Academia de li Musici, joht. Filippo Maria Bressan.
Verdi: Don Alvaron resitatiivi ja aaria ”La vita e inferno - Oh, tu che in seno agli angeli” oopperasta Kohtalon voima. Jonas Kaufmann ja Parman oopperan orkesteri, joht. Pier Giorgio Morandi.
Falla: Tulitanssi baletista El Amor brujo. Larry Adler, huuliharppu, ja Carroll Gibbonsin orkesteri (lev. 1935).
Respighi: Orgiastinen tanssi balettisarjasta Belkis, Saban kuningatar. Chad Shelton ja Minnesotan orkesteri, joht. Eiji Oue.