 |
| Esa-Pekka Salonen viihtyi kesällä Aix-en-Provencessa. |
Syyskuu palautti Ylen ykkösradion ohjelmistoon taas radiosarjani Hienostelua, joka värittää keskiviikkoaamupäiviä muullakin kuin harmaalla. Ensimmäisessä ohjelmassa, jonka voi nyt kuulla YLE Areenasta, tapaan muiden muassa kapellimestari Esa-Pekka Salosen matkallani Etelä-Ranskan Aix-en-Provencessa.
En saanut lupaa mennä Richard Straussin Elektran esikenraaliin, sillä harjoitusten seuraaminen ei ole medialle Aix-en-Provencen oopperafestivaalilla sallittua. Mutta suosionosoitukset kuulen, sillä ne kantautuvat leikiten teatterin sisäänkäynnille saakka. Produktio on succée. Helsinkiin, Suomen Kansallisoopperaan, tuotanto tulee syksyllä 2016.
Esa-Pekka Salonen ottaa minut vastaan vaatimattomassa pukuhuoneessaan Grand Théâtre de Provencen toisessa kerroksessa.
Olet sanonut, että tartut sellaiseen oopperaproduktioihin, joissa on riittävästi harjoitusaikaa. Onko nyt esikenraalin jälkeen sellainen olo että tämän teoksen kanssa on ollut riittävästi harjoitusaikaa?
”Nämä ovat lähestulkoon ideaaliset olosuhteet, koska tämä on ainoa produktio tässä nimenomaisessa talossa tämän festivaalin aikana. Sen takia meillä on ollut paljon näyttämöaikaa. Minulla on ollut riittävästi orkesteriaikaa ja meillä oli erittäin pitkä harjoitusperiodi pianon kanssa. Kaikki oppivat konseptin ja siitä tulee orgaaninen. Tämä on mielestäni lähes ainoa tapa jolla oopperaa voi tehdä, tai ainakin millä minä voin sitä tehdä, koska en pärjää sellaisessa miljöössä jossa tehdasmaisesti tuotetaan oopperaproduktioita. Joillekin se sopii, mutta minulle ei.”
Minkälainen harjoitusaikataulu Elektran kanssa on ollut?
”Elektran harjoitusperiodi oli sikäli erikoinen, että tätä on tehty kolmessa eri kaupungissa. Monet laulajistamme olivat kiinni Milanon La Scalan Götterdämmerungissa. Päätimme, että on helpompi siirtää harjoitukset Milanoon viikoksi-pariksi, kuin yrittää rahdata laulajia edestakaisin. Minä liityin seuraan noin kuukausi sitten. Olen ollut Pariisissa harjoittelemassa orkesterin kanssa erikseen. Kappale on sellainen että se vaatii tällaisen keskittymisen.
”Se mikä tässä on myös hauskaa, on että oopperaorkesterina on Orchestre de Paris jossa soittajat eivät vaihdu näytösten välillä. Joka ikinen on mukana ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen esitykseen. Minulle kipupiste monissa produktioissa on ollut, että yhtäkkiä, kesken kaiken soittajat vaihtuvat jonkin ihmeellisen rotaatioperiaatteen mukaan ja se on tietysti taiteellisen lopputuloksen kannalta hankalaa, varsinkin kun kyseessä ovat monimutkaiset ja vaativat kappaleet. ”
”Ja kun erittäin korkeatasoinen sinfoniaorkesteri soittaa Elektraa melkein ensimmäistä kertaa, heillä on löytämisen riemua. He ovat erittäin iloisia siitä, että pääsevät soittamaan ison järkäleen, joka ei konserttiohjelmissa tule joka päivä vastaan. Täällä on ollut siinä suhteessa erittäin hyvät vibat.”
Mitä mieltä olet Aix-en-Provencen oopperafestivaalista?
”Tämä on hieno festivaali. Arvostan todella tätä keskittynyttä mutta laadukasta ohjelmapolitiikkaa. Monta merkittävää kappaletta on saanut täällä alkunsa - täällä tehdään barokkia, tehdään Mozartia, ja tällaisia tankkeja kuten Elektra. Tehdään äärimmäisen kunnianhimoisia juttuja, mutta erittäin mukavassa ja rennossa atmosfäärissä. Ja kuten jo puhuttiin, täällä on tarpeeksi harjoitusaikaa. Sitä ei meinaa saada missään muualla maailmassa tällä hetkellä. Esimerkiksi Salzburgin musiikkijuhlat on ihan täydellinen tehdas verrattuna tähän. Siellä joudutaan operoimaan henki kurkussa että saadaan ohjelmat valmiiksi esityspäivään mennessä, juuri harjoitusajan vähyyden takia.”
”Taiteilijat viihtyvät täällä äärimmäisen hyvin. Kaupunki on tietysti mukava; Etelä-Ranskahan on miellyttävä osa maailmaa. On helppo keskittyä työhön: kun kävelee montusta ulos, ulkona paistaa vielä aurinko, voi istahtaa alas ja ottaa lasillisen paikkakunnan mainiota rosé-viiniä. Tulee sellainen tunne että huonomminkin voisivat asiat olla.”
Usein sanotaan, että Richard Strauss jatkoi Wagnerin linjaa, mutta kun ajatellaan teosten kestoja, niin miksi esimerkiksi Straussin oopperat Salome ja Elektra ovat niin lyhyitä? Ne ovat alle kaksi tuntia, kun Wagner tarvitsi oopperoihinsa useamman tunnin. Mitä musiikissa on tapahtunut, että Strauss pystyy ilmaisemaan itsensä niin tiiviisti?
”Jos katsotaan mitä länsimaiselle musiikille tapahtui 1900-luvun alkupuolella, niin jättiläismuodot alkoivat kaatua omaan mahdottomuuteensa - hieman kuin feodaaliyhteiskunta. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen lähestulkoon kaikki säveltäjät luopuivat mastodontti-ajattelusta. Huolimatta siitä, että Salomen ja Elektran kestot ovat lyhyitä, niissä käytetään valtavaa koneistoa, eli siinä suhteessa ne ovat hyvinkin lähellä Wagnerin traditiota. Strauss meni myöhemmin pitempään formaattiin: Elektraa seuraa Ruusuritari, joka on sitten täyden oopperan mittainen. Nämä ovat äärimmäisen tehokkaita, yksinäytöksisiä juttuja, jotka menevät nuolen tavoin suoraan maaliin.”
Kun orkesteri Elektrassa on valtavan kokoinen, niin minkälaisia haasteita tällainen kokoonpano asettaa kapellimestarille?
”Siinä on ensinnäkin paljon muistamista. Trafiikkia on paljon, joten täytyy olla aika varpaillaan. Kappale on sellainen, ettei siinä pysty rentoutumaan hetkeksikään - sen takia myös 110 minuuttia tuntuu luissa. Teknisesti suurin haaste on orkesterisyvennyksen ja lavan välinen balanssi. Orkesterista lähtee niin uskomaton mekkala, että laulajat helposti peittyvät, jos ei ole todella varovainen koko ajan. Pyrin käsittelemään partituuria kamarimusiikin omaisesti silloin kun voi. Ehkä suurin taiteellinen haaste on löytää orgaaninen virta tällaiselle todella monimutkaiselle kappaleelle, jotta se kuulostaisi luonnolliselta eikä mekaaniselta.”
Sinulla oli runsaat kaksikymmentä vuotta sitten lista oopperoista jotka haluat johtaa. Elektra oli tuolla listalla, mutta mitä ovat sellaiset teokset, joita et vielä ole tehnyt?
”Olen vuosien mittaan päässyt aika pitkälle. Muutamia Wagnereita siellä on vielä joita en ole tehnyt. Viime aikoina olet tullut kiinnostuneemmaksi Verdistä. Minua kiinnostaisivat sellaiset kappaleet kuin Otello, Don Carlo tai Macbeth. Ihan äskettäin olen alkanut kiinnostua Simon Boccanegrasta, joka on vähän erilainen kuin ne muut. Ja tietysti Falstaff, joka on vanhan Verdin rento mestaruusnäyte: se minua on aina ilahduttanut kauheasti.”
Musiikit:
Verdi: ”Zitti, zitti” oopperasta Rigoletto. Leo Nucci ja Bolognan oopperan kuoro ja orkesteri, joht. Riccardo Chailly.
Gainsbourg-Greenslade: Je t’aime… moi non plus. Serge Gainsbourg ja Jane Birkin.
Canteloube: Suloinen paimentyttö. Victoria de los Angeles ja Lamoureux-orkesteri, joht. Jean-Pierre Jacquillat.
Verdi: Questa o quella oopperasta Rigoletto. Mario Lanza ja RCA Victor -orkesteri, joht. Constantine Callinicos (lev. 1950).
R. Strauss: Allein! Weh, ganz allein oopperasta Elektra. Birgit Nilsson ja Wienin filharmonikot, joht. Georg Solti (lev. 1966-1967)
Bernard Foccroulle: Der Nachbar. Melanie Diener, sopraano, ja Liègen filharmoninen orkesteri, joht. Jean Deroyer.
Mozart: 1. näytöksen loppukohtaus ”Riposate, vezzose ragazze!” oopperasta Don Giovanni. Ildebrando D'Arcangelo ja Luca Pisaroni, basso, Diana Damrau ja Mojca Erdmann, sopraano, Joyce DiDonato, mezzosopraano, Rolando Villazon, tenori, ja Konstantin Wolff, bassobaritoni, sekä Vocalensemble Rastatt ja Mahler-kamariorkesteri, joht. Yannick Nézet-Seguin.
